yöllä
puiden alla
unessa pöllön huuto
luulin
havu tuoksuu
latvuston tähtikatto
ja
huuhkaja huutaa
Näin arvoituksellisesti aloittaa Mika Honkalinna kertomuksensa suuren petolinnun ja ihmisen rinnakkaiselosta Kymenlaakson takamailta Helsingin ydinkeskustaan – sekä tämän rajapinnan synnyttämistä ajatuksista.
Euroopan suurin pöllö tuo mieleen vahvaoksaiset aihkimännyt, louhoiset kalliojyrkänteet ja syvät salomaat. Suomessa erittäin uhanalainen huuhkaja on ollut meillä rauhoitettu pesimäaikana vuodesta 1966 ja kokonaan vuodesta 1983. Viime vuosikymmeninä se on sopeutunut pesimään myös kaatopaikoilla ja lähellä tai jopa keskellä ihmisasutusta – kaikkialla, mistä se löytää ravinnokseen jyrsijöitä ja muita pikkunisäkkäitä sekä lintuja, kuten variksia ja lokkeja. Kaupunkihuuhkajia onkin tavattu Euroopan kaupungeissa Tukholmasta Wieniin ja Madridiin. Myös Helsingissä on kuuluisia city-huuhkajia. Myös Elina Nuortie on päässyt nauttimaan ”hyypiän” syvästä HUU-uuh-huudoista Johanneksen kirkon puistikon pimeydessä.
Honkalinna, kuten valtaosa luontokuvaajista, viihtyy parhaiten luonnon keskellä. Honkalinna nauttii erityisesti pohjoisesta havumetsästä ja lumisista soista. Suuri Pöllö -teosta varten hän on kuitenkin kuvannut huuhkajaa sen erilaisissa elinpiireissä räjäytystyömaa-alueiden joutomailta Helsingin Torni-hotellin Ateljee Bariin. Kirjan keskeinen jännite syntyy nimenomaan aavemaisen, toisesta maailmasta peräisin olevan, lähes henkiolennon sekä räikeiden neonvalomainosten ja ilmastonmuutostalven märän asvaltin epäsovinnaisesta kohtaamisesta.
Ennen Suurta Pöllöä Nuortie oli koonnut Honkalinnan vahvoista ja tunnelmallisista valokuvista Metsäpäiviä- ja Lumen aika -kirjat sekä suunnitellut niiden ulkoasut. Yhteistyötä Honkalinnan kanssa hän luonnehtii hauskaksi ja antoisaksi. Suuri Pöllö valmistui vuonna 2010 Kariston Kirjapainosta Hämeenlinnassa.
