”’Luotsi on paikallinen väylien asiantuntija, jonka tehtävänä on ohjata laiva turvallisesti satamaan…’ Ammattinimike tuli käyttöön Ruotsi-Suomessa 1670-luvulla. Silloin Berghamn oli Houtskarilaisten käytössä, mutta vailla pysyvää asutusta. Asutus alkoi kehittyä vasta luotsaustoiminnan johdosta, kun kruunu osoitti luotseille maatilkut laivaväylien varrelta.”, poimin tekstiksi Houtskarin Berghamnin luotsihistoriasta kertovan kirjan takakanteen.

Berghamn – Luotsiyhteisö Kihdin reunalla -kirjan tarina sai alkunsa puhelinsoitosta loppuvuodesta 2012, kun valokuvaaja–tietokirjailija Petri Porkolalta satuttiin tiedustelemaan, tuntisiko hän jonkun luotettavan henkilön, jolla olisi mielenkiintoa vuokrata vanha luotsiasema Roskärin saarella. Asiat loksahtivat kohdalleen, ja Porkola päätyi vuokraamaan luotsituvan kolmen merihenkisen kaverinsa kanssa. Niin syntyi Porkolan ja Berghamnin vanhan luotsipaikan mekityksellinen monivuotinen suhde.

Kirjan kustantaja Olli Santala puolestaan ihmetteli, miksei Houtskär –Berghamn-saariryhmästä ollut kirjoitettu teosta, kuten niin monesta muusta Suomen saariston alueesta. Olihan se ollut merkittävässä asemassa niin luotsitoiminnan, kalastuksen kuin puolustuksenkin osalta. Santala houkutteli Porkolaa pari vuotta ottamaan kirjaprojektin työn alle. Lopulta Berghamnin kalastuskunnan mukaantulo mahdollisti kirjan toteuttamisen.

Toukokuun lopulla 2025 Porkola esitteli kirjahankkeen Elina Nuortielle Helsingin Länsisatamassa Henry Fordinkadulla. (Jännä sattuma sekin, sillä Elinan isä oli aikoinaan ollut töissä Fordilla.) Kun kirjan aiheena oli saaristo ja merenkulku, ja tekijänä aiheen asiantuntija, hänet oli helppo innostaa mukaan tiimiin.

Tiivis työrupeama kirjan ulkoasun, 224 sivun taiton ja valtavan kuvamäärän parissa käynnistyi, ja kirjat saatiin tiukassa aikataulussa Berghamnin julkistustilaisuuteen 27.7. Kustantajan terveiset: ”Kirja saa kovia kehuja sekä sisällöstä että taitosta,” oli ihana kuulla, samoin kuin kirjailijan omaan opukseeni kirjoittama: ”Kiitos Elina loistavasta taittotyöstä”.

Kirjassaan Porkola johdattaa lukijan satojen vuosien ja luotojen lomitse kuin asiansa osaava luotsi konsanaan. Hän kokoaa Berghamnin luotsiyhteisön monet vaiheet kiinnostavaksi ja mukaansatempaavaksi tositarinaksi, johon tarkoin valikoidut, mielenkiintoiset ja yllättävätkin, kuvat puhaltavat paitsi historian havinaa, tuulen tuiverrusta ja suolan tuoksua myös seesteisiä hetkiä paahteisilla rantakallioilla. 

Kunnianhimoisimmat kuvateokset tuntuvat nykyisin tulevan pienkustantajilta. Niistä huokuu tekijöidensä aito innostus aiheeseen sekä omintakeinen yksilöllinen toteutus.