Kolme kohdetta Ruåtsin-maalla

Keli on kovin kaunis kaikissa harmaan sävyissään. Tingstäden järvenselkä peilaa taivaan pilvet, eikä levähdyspaikan rannalla ole lisäksemme kuin äiti ja pari varhaisteiniä fillareineen ja telttoineen. Tilaa, rauhaa ja hiljaisuutta riittää. Ei uskoisi, että heinäkuu on kukkeimmillaan matkailijoiden suosimassa, Itämeren suurimmassa saaressa. Ehdimme nauttia aamiaisleivät, jogurtit ja tuoremehut juuri sopivasti ennen ensimmäisiä sadepisaroita.

Aurinkoinen Tukholma

Pääkaupunki heräili perjaintaiaamuun ajellessamme keskustan läpi tappamaan aikaa Norrmalmin puodeissa ja viehättävässä, pelkillä viherkasveilla ympäröidyssä lounaskuppilassa. 

Olimme varanneet huoneet pariksi yöksi Elite Hotel Adlonista jo tammikuussa, kun sopivaan hintaan saimme. Tämä oli viikon lomareissumme luksusosuus. Viking Gabriellalla viiden hengen porukkamme oli majoittunut hädin tuskin koko perheen vetävään sisähyttiin, mutta sijainniltaan erinomaisessa Adlonissa saimme nauttia omista, kauniista ja puhtaista, kolmannen kerroksen huoneista. 

Onneksi olimme ymmärtäneet varata etukäteen myös illallispöydät perjantaiksi ja lauantaiksi. Suositut ravintolat oli buukattu täyteen. Ensimmäisenä iltana nautimme Sturehofin maukkaista ostereista ja kalaruuista. Ihmetystä herätti listan stenbitsrom, joka osoittautui maistuvaksi rasvakalan mädiksi. 

Lauantaina kiertelimme vanhassakaupungissa, mistä löytyi kiva leikkipuisto porukkamme pienimmälle. Illalla juhlimme 34. hääpäivämme iltaa lempiravintoloiden listalle saman tien kiivenneessä Ravintola Takissa, Gallerian-ostoskeskuksen ylimmässä kerroksessa. Takissa ”Pohjola ja japanilainen ruokakulttuuri kohtaavat” mitä herkullisimmalla tavalla! Siellä, kuten ruotsalaisissa ruokapaikoissa yleensäkin, saa erittäin hyvää, syventyvää ja yksilöllistä, palvelua. Myös lapset huomioidaan suorastaan koskettavasti!

Päivä pienimmän ehdoilla

Sunnuntaiaamuna lähdimme huristelemaan aamu-unisen metropolin ja ruotsalaisen maaseudun läpi. Liikennettä ei ollut nimeksikään. Metsien keskellä kiemurtavilla pikkuteillä kurvaillessa oli vaikea ymmärtää, että olimme lähestymässä jo 1965 avattua Skandinavian suurinta eläintarhaa, hyvin suosittua huvipuistoa ja Bamse-nallen maailmaa. Hyvä ja lapset huomioiva palvelu sai jatkoa Kolmårdenissa. 

Melkein pari neliökilometriä kattavan alueen selkeys, siisteys sekä erinomaiset tilat, toiminnot ja opasteet pistivät silmään ensimmäisenä. Kolmårdenissa oli helppo ja mukava kulkea ja työntää rattaita. Joillekin eläimille olisi saanut olla enemmän tilaa, vaikka puisto korostaakin vastuullisuuttaan ja eläintarhan tehtävää lajien ja monimuotoisuuden suojelussa, eläinten tutkimuksessa sekä koulutuksessa.

Muistan hämärästi käyneeni vanhempieni ja ruotsalaisen ystäväperheen kanssa Kolmårdenissa joskus 1970-luvun alkupuoliskolla, kun alueella kuljettiin vielä autoilla safarityyliin. Kun pöljät turistit hyppivät ulos autosta ottamaan sitä vielä parempaa valokuvaa, joku lopulta menehtyi leijonan kynsissä 1981, ja safariautoilusta luovuttiin. Sen tilalle avattiin kaapelirata 2011. Vaunuista saattoi katsella muun muassa kotoisia hirviä ja ruskeakarhuja sekä savannien kirahveja, seeproja, erilaisia antilooppeja ja leijonia yläilmoista. Lisämaksullinen kaapeliajelu on parasta varata etukäteen.

Saavuimme illaksi Nynäshamnin Skärgårdshotelletiin. Sataman kyljessä sijatseva nukkavieru hotelli oli suosittu välietappi muillekin aamuvarhaisella Gotlantiin suuntaaville. Tunnelmallisen vierassataman Nynäs Rökeri & Fiskhallista sai illalliseksi loistavaa Räkmackaa, Toast Skagenia ja täydellisesti savustettuja katkarapuja. Viimeksi mainittuja ostimme myös aamulla auton takalootassa kulkeneeseen pikkujääkaappiin.

Itämeren suurin – satumainen saari

Gotlanti sijaitsee Itämeressä vajaan sadan kilometrin päässä Ruotsista ja reilun sadan kilometrin päässä Baltiasta. Matkailusta, maataloudesta ja elintarvikkeista elävällä saarella Destination Gotland on suuri työnantaja. Heinäkuussa laiva kulkee mantereen ja Gotlannin väliä edestakaisin neljästä kuuteen kertaa päivässä. Talvella vuoroja on pari–kolme. Halpaa lystiä matka ei ole – etenkään auton kanssa.

Visbyn satamasta painelimme suoraan Södra Murgatanin varrella sijaitsevaan Visby Innerstads Apartment & Roomiin, josta olimme varanneet kompaktin perhehuoneen. Majapaikan sijainti oli mitä mainioin: mukava kävelymatka vanhankaupungin keskustan tohinoihin, silti suhteellisen rauhaisa, laaja ja edullinen parkkialue, Coop-ruokakauppa ja jopa Systembolaget heti kaupunginmuurin takana. Huonoja puoliakin oli: ainoa kunnon ikkuna oli kadulle eikä verhoja viitsinyt pitää auki, ja sisäpihan kautta saavutettavalta, liki muurissa kiinni olevalta kattoterassilta oli päänäkymä juuri mainitulle parkkialueelle.

Gotlannista on löydetty merkkejä asutuksesta jopa 7000:n ja Visbystäkin 4000 vuoden takaa. Vanhin tunnettu rakennus, yksi kehämuurin puolustustorneista, on 1100-luvulta, ja noin 150 taloa on säästynyt keskiajalta asti enempi tai vähempi hyvässä kunnossa. Kaupunki on nähnyt Viikingit, Hansakaupan ja ristiretket, valloitussodat, ryöstöretket ja palot, saksalaiset rakennusmiehet, tanskalaiset ja ruotsalaiset kuninkaat sekä merimiehet ja kauppiaat eri puolilta maailmaa. Se kuuluu itsestäänselvästi Unescon maailmanperintökohteisiin.

Fårö – muutakin kuin lampaita

Taaperon kanssa reissaamisessa on se hyvä puoli, että liikkeelle pääsee aina aikaisin. Tingstäden rannalla nautitun aamupalan jälkeen ajoimme viimeisten joukossa suoraan Fårön lossille, mikä ei heinäkuussa ole ihan tavallista. Jonotuksen kestosta kertovat taulut alkoivat ainakin parin tunnin kohdalta.

Tumma taivas enteili sadetta suunnatessamme Gamla hamnin luonnonsuojelualueen eteläiselle pikkukivirannalle. Ihastelimme maisemaa ja komeita pilviä, kunnes ensimmäiset tipat patistivat auton suojaan. Pian alkoi kaatosade, ja viikinkihaudat, keskiaikaisen kappelin kivijalka ja muutamat hienot raukit saivat sillä kertaa jäädä. Ajelimme sateessa kohti tunnetuimpia raukkirantoja. 

Hiekka- ja kalkkitasangosta muodostunut Gotlanti ja sen jääkausien muovaamat raukit veivät meidät mielettömälle aikamatkalle. Ne sisältävät jäänteitä 444–24,5 miljoonaa vuotta sitten eläneistä koralliriutoista, ajalta jolloin saari sijaitsi päiväntasaajalla. Riuttojen asukkien fossiileja löytyy joka paikasta. Kivettyneitä lajeja on löydetty reilut pari tuhatta!

Digerhuvudin luonnonsuojelualueen ensimmäiselle raukkikentälle saavuttuamme sade alkoi hiipua, mutta sateenvarjot olivat yhä tarpeen. Helgumannenin kausikalastuskylässä pyöriessämme sinitaivas tunki jälleen esiin. Langhammarsin luonnonsuojelualueen kivivalleille sekä ikonisen Langhammarsgubbenin ja kumppanien juureen tultuamme aurinko paistoi taas täydeltä taivaalta. Keskellä Itämerta keli vaihtui nopeasti. 

Langhammarsin suojelualueen luonto kertoo ammoin alkaneesta ja nykypäivään jatkuneesta laidunnuksesta. Eläimet ovat näykkineet puut ja pensaat, niin että avoin maisema muistuttaa matalakasvuista savannia, jossa haisukurjenpolvi, käärmeenpistoyritti, lampaannata ja kangasajuruoho saavat valoa.

Rantariemua Sinisellä laguunilla

Pikkuneidille oli luvattu rantaleikkejä, joten ennätimme Fårögårdenin lounaspöydästä lossille ennen paluuruuhkaa. Bungen kohdalta suunnistimme Gotlannin suurimman, tosin varsin matalan, järven, Bästeträskin, sekä sitä ympäröivät metsät, suot, alvarit, niityt ja pikkukivirannat kattaneelle kahdeksan neliökilometrin luonnonsuojelualueelle. 

Emme kuitenkaan kurvanneet Bästertäskin suositulle uimarannalle vaan jatkoimme Arin Fleringe Blå lagunenin rantaan. Se on toinen 1650–1990 toimineen Ahrin kiviruukin vanhoista veden täyttämistä kalkkilouhoksista ja niin ikään hyvin suosittu uimapaikka. Vaikka alueelle oli 50 kruunun pääsymaksu, saimme jonotella liki puoli tuntia. Aina kun auto tuli pois, toinen pääsi tilalle. Parkkipaikan lisäksi laguunin palveluihin kuuluivat vessa ja konttikahvila. 

Järvi oli häkellyttävän sininen ja kirkasvetinen, mutta vaikka alue oli täynnä, kaikille löytyi oma pala rantaa. Hiekka oli aika karkeaa kalkkikiveä, mutta se ei uintia eikä rantaleikkejä haitannut. Pikkuneidin ravintola toimitti fisksoppaa, sushia ja pastaa tilausten mukaan. Varsinaisella illallisella nautimme vielä Visbyn Gamla Mastersin piffiä, tartaria, burratasalaattia ja tietysti Toast Skagenia. Tuoreissa, käsin kuorituissa katkaravuissa on ihan oma mahtava makunsa!

Sitä oikeaa hiekkarantaa etsimässä

On Visbyssäkin hiekkaranta mutta se on länsituulille avoin. Päätimmekin suunnata Gotlannin itärannalle Åminneen. Ensin piti vain saada aamiaista. Etsimme aurinkoista terassia vanhastakaupungista. Löysimme muutaman tuolin kadun laidalta, mutta kun astuimme sisään ja St Hans Cafén läpi ulos, paljastui mitä tunnelmallisin sisäpiha Sankt Hansin ja sen seinänaapurin Sankt Persin kirkkoraunioiden kainalosta. Apostoli Johanneksen mukaan nimetty S:t Hansin kirkko lienee ollut ensimmäisiä Gotlannin kirkoista suunnilleen vuodelta 1060. Vanhin S:t Hans -kirkko korvattiin uudemmalla 1200-luvulla. Sekin hävitettiin 1600-luvulla, ja noiden vaikuttavien jäänteiden keskellä saimme nauttia mm. chai lattea sekä herkullisia brie-sämpylöitä!

Åminnen Vitvikenin hiekkarantaakin jouduimme hiukan haeskelemaan. Se löytyi lopulta helposti, kunhan kehtasimme kurvata Åminne Fritid & Havsbadin päärakennuksen ohi metsän keskellä piileskelevälle parkkipaikalle. Sieltä oli helppokulkuinen asvaltoitu kävelytie ja puusilta Gothem-joen yli rantaan.

Avara ja rauhaisa uimaranta oli kuin tehty lapsiperheille. Matalaa vettä riitti pitkälti ja hiekka oli täydellistä kakkujen, linnojen ja monttujen tekoon. Palvelut vessasta kioskiin, ravintolasta uima-altaaseen, minigolfiin ja jopa pieneen elintarvikekauppaan olivat lähellä. Leirintäalue ja vuokramökkejäkin oli tarjolla.  

Myös Åminne on yllättäen merkittävä paikka Gotlannin historiassa. Kauppalaivat ovat entisaikoina seilanneet Gothem-jokea myöten Gotlannin keskiosien kyliin, kuten 1100-luvulla perustetusta sisterssiläisluostarista tunnettuun Romaan saakka! Gothemin kivikautisista haudoista on löydetty simpukankuoria jopa Välimereltä asti. Vainajan on pitänyt olla aika varakas, että sellaisia harvinaisuuksia on haudattu omistajansa mukana.

Rennon päivän päätteeksi kiiruhdimme taas Visbyhyn syömään. Kiiruhdimme siksi, ettei parhaaksi mereneläväpaikaksikin kehutusta Bakfickan-ravintolasta voinut varata pöytää. Onnistuimme päihittämään ruuhkan ja pääsimme jonottamatta pieneen kotoisaan saliin. Ruoka ei valitettavasti kohonnut asteikollamme mitalisijoille, ja palvelukin jätti toivomisen varaan. Ihan kiva kertakokemus silti.

Viikon loma on vain viikon loma

Keskiviikkoaamun herätykset pärähtivät kännyköistä 05.15, sillä Destination Gotlandin autojonossa piti olla hyvissä ajoin. Portti avattiin puolitoista tuntia ja suljettiin 20 minuuttia ennen laivan lähtöä 07.00. Me kaikki, mutta etenkin pikkuneiti olisi mielellään jatkanut unia vielä pari tuntia…

Aikaisesta lähdöstä oli se etu, että ehdimme hyvissä ajoin Tukholmaan ja pääsimme nauttimaan vielä Takin kattoterassista sekä lounasaikaan avoinna olleen izakayan japanilaiskorealaisista fuusiomauista ja mahtavista näkymistä Riddarfjärdenin suuntaan. 

Menomatkalla olimme ehtineet Viking Gabriellan grilliravintolaan ennen jonoja ja olimme saaneet pöydän ensimmäisten joukossa – mutta palvelu tökki pahasti. Olin lukuisien muistutusten jälkeen saanut pienen nieriän pyrstöpalalta näyttäneen kirjolohi-annokseni niin myöhään, että kaikki muut olivat ehtineet syödä, niin ikään varsin myöhään tulleet, annoksensa jo aikaa sitten. Vessojen tyhjennysongelmatkaan eivät olleet parantaneet mielialaa.

Halusimme varmistaa lomaherkuttelun paluumatkalla ja olimme varanneet paikat À la Carteen sekä parit Seafood Platterit. Henkilökunta ei ollut huomannut, että samassa varauksessa oli myös kolme paikkaa ilman Plattereita, mutta siitä selvittiin nopeasti. Tilasimme ihanat alkupalat ja jaoimme runsaat mereneläväannokset. Neljä olisi ollut aivan liikaa. Pakasteista tehtyjen äyriäisherkkujen makukokemukset tosin haalistuivat Ruotsin tuoreiden antimien jälkeen. 

Olimme vuosia valinneet Viking Linen nimenomaan ruuan ja palvelun vuoksi, mutta korona- ja inflaatiovuosien saatossa taso tuntui laskeneen – ellei syynä ollut heinäkuun huippusesonki, laivan yli 30 vuoden ikä tai omien kukkaronnyörien tiukkuus. Väljempi hytti merinäköalalla olisi taatusti nostanut tunnelmaa!

Yhtä kaikki: paljon ehdimme nähdä ja kokea, ja viikko Ruotsissa hurahti kovin nopeasti. Laivamatkustus kuuluu edelleen mukavimpiin matkustusmuotoihin. Suosittelen lämpimästi perheen kera, hyvällä porukalla tai kaksin sydänystävän kanssa. Ja jos lomakko antaa myöden: valitse parempi hytti.