Kun neljännesvuossata järjestäytynyttä suomalaista luontovalokuvausta tuli täyteen, Suomen luonnonvalokuvaajat SAL ry koosti komean kokoisen ja näyttävän kirjan pyrkien korostamaan erityisesti luontokuvan luovuutta. Kirja ilmestyi pitkäksi venyneen hankeen päätteeksi juhlavuoden kunniaksi vuonna 2002, ja siinä pääsevät poikkeuksellisesti esille 27 tuolloin vähemmän julkisuudessa näkynyttä luontokuvaajaa.
Teoksen työryhmässä projektia koordinoi Lassi Kujala. Mika Honkalinna huolehti kuva- ja tekstitoimituksesta ja Lauri Sippu värierotteluista. Kannen suojapaperiin valittiin Makku Tanon panoraama ikonisesta kuun valaisemasta Riisitunturin tykkymetsästä. Kirja painettiin Forssassa kirjapaino Aurasessa.
Itse osallistuin kuvatoimitukseen ja toteutin julkaisun ulkoasun ja taiton ilmeisen onnistuneesti. Kirjan Luontokuvalehdessä arvostellut Raimo Sundelin kirjoitti mm: ”Luovuudessa korkeatasoisimpana kirjassa pidän Elina Nuortien taittoa ja typografiaa. Hän kerää pisteet osin edellisistä rinnastuksistakin. Kuvien asettelu sivuille ennalta arvaamattomasti sivuja selaillessa on vaihtelevaa ja mielenkiintoista muttei levotonta – tyylikästä … teksti on ladottu harkitun väljästi sopivan ryhdikkäillä kirjasimilla ja erotettu onnistuneesti kevennetyistä kuvateksteistä.”
Kirjan julkistamisen aikaan suomalaista luontokuvausalaa leimasi digitaalisen kuvan murros ja jopa tulehtunut keskustelu kuvamanipulaatiosta. Koostettuja kuvia kirjaan ei valittu, kenties joidenkin tuoreiden ikävien hairahdusten vuoksi. Tuomas manninen nostaa asian esille Ilta-Sanomissa: ”Luontokuvaus on nykyisin yhtä kiisteltyä kuin kekkostutkimus. Siitä huolimatta tai sen ansiosta alan yhdistyksen 25-vuotisjuhlakirja on iso elämys.”
”Pohjoinen
Liike loppuu, aika pysähtyy.
Luonto tarjoaa aiheitaan suuntaa antaen, ympärille jää paljon tyhjää tilaa.
Tyhjä tila täyttyy ja asiat saavat merkityksen.”
Merja Niva tiivistää luontokuvauksen ajatuksen Valon kertomaa -kirjan takakannessa.
