Baleaarien suurimmalla

Että osaa olla kapea ja kippurainen tie! Molemmin puolin nousee pystysuorat Tramuntana-vuoret. Autot mahtuvat juuri ja juuri ohittamaan toisensa. Välillä tien laidalta putoa jyrkänne tyhjyyteen, mutta maisemat ovat mahtavat: kotkapariskunta liitelee rosoisten vuorten yllä ja kaiken takana siintää Välimeri. Liikennemerkki varoittaa tippuvista kivistä, eikä tiukkojen mutkien taakse näe. Pyöräilijäryhmiä riittää tiuhaan tien tukkeeksi ja tupsahtelee mutkien takaa kuolemaa halveksivalla vauhdilla. 

Muron rannalla

Lämmin hiekka varpaiden välissä tuntui pitkästä aikaa ihanalta, ja rantaa riitti 14 kilometriä! Hiekkakakkuja en ollut leiponut suunnilleen neljännesvuosisataan, mutta nyt oli taas niiden aika. Kolmen sukupolven perheloman nuorin osallistuja oli haltioissaan. Kakut olivat mielessä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Niiden välissä ehti ajatella hetkittäin vain uimista ja ruokaa. Vesi oli vilpoista, mutta se ei haitannut, kun aurinko lämmitti.

Playa de Muron tai paikallisittain Platja de Muron ranta jatkui huoneistohotellimme Ses Fotgesin kohdalta pohjoiseen aina Port d´Alcúdian satamaan saakka. Sieltä pääsee laivalla Barcelonaan sekä Menorcan Ciutadellaan.

Pari kilometriä satamasta luoteeseen sijaitseva Alcúdian vanhakaupunki kätkee keskiaikaisen muurinsa taakse kapeita kujia, appelsiinipuita ja pieniä aukioita puoteineen ja pikkuravintoloineen. Perinteikkäät markkinat ovat avoinna tiistai- ja sunnuntaiaamupäivisin, ja muurin ulkopuolella Pyhän Jaumen kirkon edessä on roomalaisen kaupungin rauniot.

Etelässä Muron ranta päättyy Can Picafortin satamaan, ja liki koko biitsin pituudelta enemmän tai vähemmän rakennetun kapean kaistaleen takana on 1687 hehtaarin kokoinen S´Albuferan kosteikko- ja rannikonsuojelualue. Dyynien erottamasta matalasta lahdesta lainehtii enää Es Llac Gran, suuri järvi. Muutoin alue on ojien ja kastelukanavien halkomaa suolapitoista tulvaniittyä ja parin miehen korkuista ruovikkoa. Maisemanhoidosta huolehtivat Mallorcan alkuperäiskarja ja Camarguen hevoset. 

S´Albuferan Gran Canalissa molskahteli mittavia kelttejä tarpoessamme kanavan rantaa myötäillyttä polkua. Suojelualueella elää paljon ankeriaita ja Iberianvihersammakoita, ja useimmiten tavattuja matelijoita ovat vedessä viihtyvä kyyrantakäärme sekä eroopansuokilpikonna. Kosteikko on myös tärkeä linnustonsuojelualue. Lajeja on havaittu yhteensä 303. Yli kymmenen tuhatta lintua viettää S’Albuferassa talvikuukaudet ja kymmenet tuhannet muut pysähtyvät siellä muuttomatkallaan. Lisäksi sulttaanikana, punapäänarsku ja kruununokikana on onnistuttu palauttamaan entiselle kotiseudulleen suojelupäätöksen jälkeen.

Upea Tramuntana

Playa de Muro on hyvin suosittu pyöräilyturistikohde. Seudulla on seitsemän fillarilenkkiä, jotka yhdistyvät lukuisiin muihin reitteihin ympäri saarta. Pyöräilykeskus tarjoaa kaikkia palveluita, joita fillaristit keksivät tarvita vuokrauksesta, workshoppeihin ja erikoisliikkeisiin. Matkailusesonki oli vasta oraalla, mutta pyöräilijöitä oli jo runsaasti, erityisesti viikonloppuisin. Fillaristiryhmät painelivat lenkeilleen aamupäivällä ja palailivat iltasella – ja ambulansseja lähti pillit ulvoen pitkin päivää.

Emme uskaltaneet kokeilla onneamme kapeilla kippurateillä kaksipyöräisillä vaan vuokrasimme auton. Suuntasimme keskiaikaisen Pollençan kylän kautta Mallorcan selkärangan muodostavaan luonnonsuojelualueeksi julistettuun ja Unescon perintöalueeksi hyväksyttyyn Tramuntana-vuoristoon. Muutamina talvipäivinä jopa lumipeitteisen vuoriston korkein huippu Puig Major kurottaa 1445 metriin. Ilmasto on selvästi kosteampaa ja viileämpää kuin muualla saaressa. Vuodessa voi sataa jopa puolitoista metriä, kun joillain alueilla saadaan sadetta vain nelisenkymmentä senttiä. 

Tavattoman kiemurainen Ma-2141-maantie vie Coll de Cal Reisinä tunnetun vuoristosatulan yli 682 metrin korkeudella ja laskeutuu Sa Calobran pieneen rantakylään. Vuonna 1933 avattu tie on alunperinkin suunniteltu turismia silmällä pitäen ja sitä pidetään yhtenä koko Espanjan kuvauksellisimmista teistä. Se on erittäin suosittu kohde myös pyöräilijöiden ja turistibussiyrittäjien keskuudessa. 

Port de Sóllerista Cala Banyalbufariin

Suunnistimme Sóllerin kylästä historiallisia ratikkakiskoja seuraillen pitkään tunneliin, josta tupsahdimme vielä pienemmän Sóllerin satamakylän lyhyelle pääkadulle. Jätimme auton sivukadulle ja jalkauduimme todella sievän ja viihtyisän oloisen satamalahden rannalle. Pienen hiekkarannan lisäksi siellä oli lukuisia pikkuhotelleja, -kujia ja ravintoloita. 

Sa Torrentera -puron ja parin pienen ojapahasen suisto ja kylän lahti houkuttelevat paikalle silkkihaikaroita, myskisorsia sekä tutumpia harmaalokki-, merihanhi- ja sinisorsaparvia. Sorsalintu- ja hanhiporukoiden monimuotoisuudesta voi päätellä, että monet linnut ovat tarhattujen jälkeläisiä.

Jatkoimme Tramuntanan kaunista, kapeaa ja kiemuraista Ma-10-maantietä lounaaseen. Vielä kapeampi ja kippuraisempi Cala Deiàan johtava tie erkani siitä suunnilleen 350 asteen kulmassa. Puolimatkasta se seuraili Torrent Major -joen uomaa pienelle maksulliselle parkkipaikalle. Loput vajaat puoli kilometriä piti taittaa pitkin portaita.

Cala Deià on uskomattoman kaunis pikkuruinen poukama metsän peittämien kalliorinteiden sylissä. Vain noin 70 metrin pituinen ja kuutisen metriä leveä kiviranta oli laajalti paksun Välimerelle kotoperäisen Posidonia oceanica -meriruohosta kertyneen patjan peitossa. Vesi oli täydellisen turkoosia ja lasinkirkasta. Voi vai kuvitella, miten täynnä parkkipaikka ja rantapoukama on heinä–elokuun huippusesongilla.

Entisaikojen kalastajat olivat kaivaneet jännittäviä onkaloita korkealle kalliorinteisiin saadakseen veneensä ja tarvikkeensa suojaan luoteismyrskyiltä. Poukaman pari, kuulemma erinomaista, ravintolaa oli rakennettu ympäröivää upeutta kunnioittaen kiemuraisista puukarahkoista ja kallioihin sointuvista materiaaleista. Vessat ja suihkut täydensivät rannan vähäiset palvelut.

Matka jatkui erinomaisen liki ammattikuskimme ohjastamana Ma-10:tä eteenpäin (vaikka vähän väliä kierrettiin ympäri ja taaksepäin). Lueskelin hauskoja paikannimiä: Son Ferrandell, s´Hort de Sa Cova, Port de Canonge… Paikallinen mallorqui on katalaanin murre ja katalaani Mallorcan pääkieli, mutta espanjaa eli kastilian kieltä puhutaan laajalti. 

Banyalbufarin minikylän minikaduilta oli vaikea löytää reittiä Cala Banyalbufariin. Lopulta löysimme hiuksetnostattavan jyrkän Camí des Molí -kujan, joka näytti johtavan suoraan mereen. Onneksi se teki 80 asteen mutkan vähän ennen jyrkänteen reunaa ja kiersi kallion ympäri Es Cós -niemelle. Emme päätyneet varsinaiseen Calaan, mutta näkymät olivat komeat paitsi Calalle myös ulapalle ja niemen toiselle puolelle. Ihan jyrkänteen laidalle ei uskaltanut mennä, kun ei tiennyt, kuinka syvältä Välimeren tyrskyt olivat seinämää syöneet. 

Formentorista Cala Rajadaan

Aamulla satoi. Pikkuinen nahkavekkarimme herätti porukan ajoissa seuraavanakin autoretkipäivänä. Söimme Palman lähiön Mercadonasta illalla hankkimistamme aineksista runsaan ja makoisan aamiaisen. Sateen mentyä lähdimme kohti Far de Formentorin majakkaa ja saaren koillisniemeä, missä Tramuntana-vuoristo katoaa lopullisesti mereen. 

Ajoimme rantaa myötäillen Port d´Alcúdiaan ja Alcúdian vieritse Badia de Pollençan pitkälle rantatielle. Komeat surffiaallot olivat jo houkutelleet ensimmäiset leijalautailijat paikalle. Port de Pollença vaikutti viihtyisältä, mutta jatkoimme Ma-2210:tä vuorille. 

Hieman rauhallisemmin mutkitteleva mutta edelleen tuskin paria pikkuautoa leveämpi tie päättyi Puat-näköalapaikan kohdalla rähjäiseen metalliaitaan ja tietyökylttiin – kolme kilometriä ennen niemen kärkeä ja majakkaa. Mikä pettymys! Samoin ajattelivat varmasti kaikki muutkin porukat, jotka yrittivät löytää autolleen paikan kapean ja paikoin korkeareunaisen tien varrelta. Parkkisyvennykseen mahtui kolme autoa, ja koko majakalle aikonut letka yritti kääntyä sen kohdalla takaisin. Saimme auton tuurilla tien laitaan ja pääsimme ihailemaan niemeä ja kaukana häämöttävää majakkaa. Kävelyreitillekään ei näyttänyt pääsevän, ja pikkuisen päiväuniaika alkoi lähestyä.…

Pysähdyimme paluumatkalla vielä Es Colomerin suurella näköalapaikalla. Komean jyrkänteen päälle oli rakennettu tyylikkäästi maastoon istuvat tasanteet. Maisemat avautuivat hienosti ja korkeus tuntui vatsanpohjassa. Sitten lähdettiin köröttelemään päiväunien mittaista matkaa kohti korvausmajakaksi valitsemaamme Far de Capdeperaa. 

Cala Rajada osoittautui mukavaksi rantakyläksi ja lounaspaikaksi, mutta satama ei ollut yhtä sievä ja viihtyisä kuin vaikkapa Port de Sóllerin tai Port de Polençan. Aallonmurtajan korjaustyöt eivät tietenkään edistäneet tunnelmaa. Itse majakka saaren itäisimmällä niemellä sitä vastoin oli oikein sievä, ja majakkaniemen viheralueella risteili mielenkiintoisia polkuja. Houkuttelevia patikointireittejä oli kiitettävästi eri puolilla Mallorcaa, mutta ne oli näillä aikatauluilla jätettävä toiseen kertaan.

Enää pari rentoa lomapäivää

Epävakaiset kelit olivat ohi, mutta tuuli jatkoi reippaana vielä vuorokauden. Siltä suojassa saattoi taas nauttia auringon lämmöstä. Keskityimme jälleen Playa de Muron rantaan, lähiseudulla patikointiin, lounaisiin omalla parvekkeella ja maistuviin illallisiin viihtyisässä Figueretin perheravintolassa sopivan puolentoista kilometrin iltakävelyn päässä. Allasalueen vakiovierailija harjalintu oli meille uusi mukava tuttavuus. 

Minkä Playa de Muro ravintola- ja myymäläpalveluissa isommille keskuksille häviää, sen se voittaa luonnonläheisyydessä ja vehreydessä. Mallorcalla riittäisi rantapoukamia ja tutkittavaa useammallekin reissulle.