Tansanian luonto on ällistyttävän monimuotoista. Siellä voi kavuta korkeita vuoria, tutkia hautavajoaman syvyyksiä ja ylittää suuria järviä sekä laajoja savanneja. Suojelualueilla voi nähdä komeita suurnisäkkäitä tai lukuisia pienempiä otuksia. Kuuluisa Serengeti muodostaa Kenian Masai Maran suojelualueen kanssa yhden viimeisistä valtavista vaellusekosysteemeistä, jossa pari miljoonaa kasvinsyöjää kiertää ikiaikaista kehäänsä sade- ja kuivien kausien mukaan.

Joensuun yliopiston ympäristötieteen dosentti Olli Marttila on ansioitunut Afrikan luontoa käsittelevien teosten kirjoittana jo 1990-luvulla. Hän on kartoittanut, tutkinut ja valokuvannut Tansanian kahdentoista kansallispuiston ja viiden muun suojelualueen elämänkirjoa useaan otteeseen, yhteensä yli vuoden päivät. Hänen 448-sivuinen suurteoksensa, Suuri savanni – Tansanian kansallispuistot ja muut avainsuojelualueet, on tuon mittavan työn tulos.

Tuhdissa tietoteoksessa on eväitä niin luontoon perehtyneelle asiantuntijalle kuin tavalliselle turistillekin. Kirjassa esitellään jäsennellysti kaikki maan tärkeimmät suojelualueet erinomaisin karttapiirroksin ja runsain valokuvin. Marttila selostaa savanniekosysteemin toimintaa ja antaa vinkkejä lajien tunnistamiseen. Hän kertoo paitsi luonnonsuojelun tavoittesita myös ongelmista, kun väestöpaine ja köyhyys kuristavat suojelualueita. Marttila luonnehtii, millainen turismi tukee parhaiten sekä niiden säilymistä että lähiasukkaiden toimeentuloa. Mahtavaa tietomäärää keventävät itse koetut, jännittävät tai hauskat sattumukset.

Suuri savanni oli suuri työmaa. Materiaali sisälsi valtavan määrän valokuvia, karttoja ja erilaisia tekstiosioita. Oli lähdeviitteitä, hakemistoa, tietoruutuja ja muistikuvia. Koostin runsaasta aineistosta napakan ja rehevän, afrohenkisen tietopaketin, josta asiat löytyvät helposti, eikä lukijaa rupea unettamaan. Olen suunnitellut ulkoasun ja toetuttanut taiton myös Marttilan komeaan 224-sivuiseen valokuvateokseen Afrikan arkki.