yöllä
puiden alla
unessa pöllön huuto
luulin
havu tuoksuu
latvuston tähtikatto
ja
huuhkaja huutaa
Näin arvoituksellisesti aloittaa Mika Honkalinna kertomuksensa suuren petolinnun ja ihmisen rinnakkaiselosta Kymenlaakson takamailta Helsingin ydinkeskustaan – sekä tämän rajapinnan synnyttämistä ajatuksista.
Euroopan suurin pöllö tuo mieleen vahvaoksaiset aihkimännyt, louhoiset kalliojyrkänteet ja syvät salomaat. Suomessa erittäin uhanalainen huuhkaja on ollut meillä rauhoitettu pesimäaikana vuodesta 1966 ja kokonaan vuodesta 1983. Viime vuosikymmeninä se on sopeutunut pesimään myös kaatopaikoilla ja lähellä tai jopa keskellä ihmisasutusta – kaikkialla, mistä se löytää ravinnokseen jyrsijöitä ja muita pikkunisäkkäitä sekä lintuja, kuten variksia ja lokkeja. Kaupunkihuuhkajia onkin tavattu Euroopan kaupungeissa Tukholmasta, Wieniin ja Madridiin. Myös Helsingissä on kuuluisia city-huuhkajia. Olen itsekin saanut nauttia ”hyypiän” syvästä HUU-uuh-huudoista Johanneksen kirkon puistikon pimeydessä.
Mika, kuten valtaosa luontokuvaajista, viihtyy parhaiten luonnon keskellä – pohjoisessa havumetsässä ja lumisilla soilla. Suuri Pöllö -teosta varten hän on kuitenkin kuvannut huuhkajaa sen erilaisissa elinpiireissä räjäytystyömaa-alueiden joutomailta ylelliseen Torni-hotellin Ateliee Bariin. Kirjan keskeinen jännite syntyy nimenomaan aavemaisen, toisesta maailmasta peräisin olevan lähes henkiolennon sekä räikeiden neonvalomainosten ja ilmastonmuutostalven märän asvaltin epäsovinnaisesta kohtaamisesta.
Olin aiemmin saanut koota lukuisista Mikan vahvoista ja tunnelmallisista valokuvista Metsäpäiviä- ja Lumen aika -kirjat sekä suunnitella niiden ulkoasut. Yhteistyö Mikan kanssa on aina ollut hauskaa ja antoisaa. Suuri Pöllö valmistui vuonna 2010 Kariston Kirjapainosta Hämeenlinnassa.
