Saarikuvia-valokuvanäyttely koostui 35 vedoksesta. Suurin osa tauluista oli valokuvia, mutta mukana oli myös muutama sekatekniikalla toteutettu työ. Esimerkiksi meren hiomat, hopeanharmaat puunkappaleet, suolavedessä uineet korkkikohot ja ulkoluodon rannalle huuhtoutuneet kengät olivat oleellinen osa näyttelyn henkeä. Lisäksi näyttelyyn liittyi runoja tai ajatelmia, joita meri oli päähäni pistänyt.

Saarikuvia kiersi parin vuoden ajan yli kymmenellä paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Se kertoi Itämeren kotisaaristomme kulttuurista, luonnosta ja tunnelmista monipuolisesti. Kuvissa esiintyi niin ihmistoiminnan jälkiä kuin saariston omaleimaista luontoa Suomenlahdelta Pyhtäältä Saaristomerelle ja Ahvenanmaalle sekä pohjoiseen Merenkukkuun saakka. Lähtölaukaus Saarikuvia-valokuvanäyttelylle pamahti kesäkuun ensimmäisenä Tammisaaren vanhan kirkon kupeessa sijainneessa, viehettävässä Gallery Soboleffissa. 

Näyttely ei olisi nähnyt päivänvaloa ilman Finnfoto ry:n tukea. Tein diojen skannaukset ja säädöt itse, ja panostin kehysten sijaan kuvien määrään, laatuun, vaihteleviin kokoihin sekä materiaaleihin. Myin näyttelystä muutamia teoksia yksityiskotien ohella parin kaupungin kokoelmiinkin, mutta myyntitulot eivät silti kattaneet edes näyttelyn valmistus- ja kierrätyskustannuksia. Näyttelyhankkeet vaativat aina suuria henkisiä ja rahallisia panostuksia.

Vain hullu rakastaa merta
Väitti viisas
Vain sellainen, joka ei tunne sitä eikä tiedä miten säälimätön ja ruma se voi olla.

Ei raukka tunne rakkautta.

%d bloggaajaa tykkää tästä: