Täällä pohjolassa on pitänyt oppia tulemaan talven kanssa toimeen. Luontokuvaaja ja tarinan kertoja Mika Honkalinna on löytänyt tuosta kylmäksi ja pimeäksi mielletystä vuodenajasta runsaasti valoa ja väriä. Se piiloutuu ovelasti hänen pohjoisen talvesta kertovan kirjan nimeen. Latinankielen lumen kun tarkoittaa valoa, ja valon määrä ilmaistaan lumeneina (modernimmin luumeneina).

Honkalinna on kuvannut ja kirjoittanut ammatikseen vuodesta 1998 pääaiheenaan pohjoinen havumetsäluonto. Etelän loskaisiin talviin kyllästyneenä hän vietti talvisin vähintään kuukauden Lapissa ja lopulta muutti synnyinseuduiltaan Kymenlaaksosta paremmille talvimaille Oulun Kurranperälle.

Lumen Aika -valokuvateos vie lukijansa keskelle talven niukkuutta ja sen vuosituhantista kiireetöntä elämänkiertoa. Kertomus alkaa syksyn lunta odottavasta hiljaisuudesta ja ensimmäisistä kuura-aamuista. Tarina päättyy kevätauringon paluuseen, jäiden lähtöön ja luonnon heräämiseen. Kansien väliin on valikoitunut runollisia kuvia paitsi talven hiljaisuudesta ja marrasväreistä, kaamosauringon punaamista tykkypuista ja sinisistä hetkistä myös leirinuotion loisteesta ja taigametsän talvea pelkäämättömistä asukeista.

Valikoin Mikan laajasta kuvavalikoimasta kirjan sivuille talvea kuvittavan tarinan: lumen valkeaa, jäätä, riekon siipien sipaisuja ja varjoja. Kouvolan sanomat kirjoitti kritiikkiinsä kauniisti: ”Valokuva-albumimaisuutta ja yksityistä luonnetta on tavoiteltu taitolla ja materiaalivalinnoilla onnistuneesti. Kannen paperissa on herkullisen karhea tuntu. Sidos on kaunis ja jopa esilehdet harkiten toteutettu. Elina Nuortie on onnistunut taittajan tehtävässään, tavoittaen ulkoisessa muodossa sisällölliset tunnelmat.” ja Kainuun Sanomat: ”Taittaja Elina Nuortie on ratkaisuillaan onnistunut loistavasti luomaan kirjaan elävyyttä ja välttämään toistoa. Kirja kestää aina uusia ja uusia selailuja, vaikka se on 176-sivuinen järkäle.”

Olen suunnitellut ulkoasun ja taiton myös Honkalinnan kahteen muuhun kirjaan. Hänen esikoisteoksensa Metsäpäiviä on kooste nuoren miehen retkistä ja ajatuksista kotikulmiensa metsissä, ja Lumen Ajan jälkeen ilmestynyt Suuri pöllö kertoo yhdestä hänen lempilajistaan huuhkajasta sekä ihmisen ja suuren petolinnun rinnakkainelosta Kymenlaakson takamailta Helsingin keskustaan.