Kiitän Kuohu – koukussa saaristoon -kirjan lopussa muiden muassa isää ja äitiä. Heitä, kirjan ilmestyessä edesmenneitä, on kiittäminen ja syyttäminen palavasta rakkaudestani meriluontoon ja saaristoon. Lapsuuden kesät Iniön saaristossa olivat elämäni ohella suurin heiltä saamani lahja. Oli selvää, että ensimmäinen kokonaan itse kirjoittamani, kuvittamani ja suunnittelemani kirja kertoo juuri kokemuksistani saaristossa.

Kirja lähtee liikkeelle ensimmäisistä muistoista, kun kuljin isän perässä Svinön-salmen kapeaa lankkulaituria kalastajamalliseen puuveneeseen, jonka lakattuihin kylkiin heijastui aaltojen ja auringon tanssi. Oman kappaleensa ovat saaneet niin telttayöt talvisessa saaristossa, ajojääkeväät ja arktikan ihmeet kuin raukean kuumat kesäkalliot, sysipimeä syksy sekä huoli kotimeremme tulevaisuudesta.

Omakustanteen ulkoasun suhteen voi ottaa vähän villimpiä vapauksia. Kappaleiden aloitusaukeamien taustastaan irrotetuissa vinjettikuvissa esiintyy paitsi linnunsulkia, ajopuun paloja, käpyjä ja kaisloja myös käärmeennahka, oksennuspallo ja muoviroskia. Lisäksi olen kuvittanut kirjaa maukkailla ”sanakuvilla” sellaisista aihepiireistä kuin kalastus, hylje ja merimerkki. Ihana suomenkielemme, kun on niin mahtavan värikäs ja rikas! Tekstin kääntäminen ruotsiksi ei varmasti ollut helppoa, mutta se taittui hienosti runollisen kielen ja luontoteeman sisäistäneeltä Annika Lutherilta. Koska saaristossa asuu huomattava osa suomenruotsalaisista, tuntui luonnolliselta käännättää teos myös toiselle viralliselle kielellemme.

Olen lopputulokseen pääosin tyytyväinen. Kirja on kaunis, aito ja rehellinen. Esimerkiksi Nalle Valtiala otsikoi Suomen laajalevikkisimman ruotsinkielisen sanomalehden, Huvudstadsbladetin, kirja-arvostelun: ”Praktbok om vår skärgord” (loistokirja saaristostamme), ja jatkoi muun muassa: ”Näyttää siltä, että anteliaasti suunnitellut kirjat tulevat yleensä pienkustantamoilta.”, ja edelleen: ”Elina Nuortie on valokuvaaja ja muotoilija, jonka sydämen maisemassa on meri. Siitä todistaa Svall – krokad av skärgården, komea, hiottu kirja, jonka 195 värivalokuvasta monet ovat lumoavan kauniita.” Kritiikin lopuksi hän sanailee: ”Äiti Meri. Niin jatkuu suuri matka, tyvenessä, puhurissa ja myrskyssä, ja lukija on mukana kutsuvieraana.” Ei ihme, että ruotsinkielinen laitos myi suhteellisesti selvästi paremmin kuin suomenkielinen alkuperäisteos. Laajalevikkisimpään suomenkieliseen sanomalehteen en yrityksistä huolimatta onnistunut saamaan arvostelua.

Eniten mieltä lämmittää kuitenkin saamani suora lukijapalaute: ”Sain kirjasi Kuohu ystävältäni Nauvosta. Olen lukenut kirjaa kyynelet silmissä. Kaikki asiat koskettavat. Itse olen elänyt osa-aikaisena nauvolaisena 70-luvulta alkaen. Kuinka voit osata kuvata sekä sanoin että kuvin saariston todellisuutta liioittelematta yhtään. Kaikki tuntui todelta. Saaristo on ollut itselleni elämän henkireikä.”