Hannusjärvi Kaitaalla Länsiväylän eteläpuolellaon ainoa järvi koko Etelä-Espoon mantereella. Minulla on ollut satumainen onni saada asua pariviikkoisesta liki 50-vuotiaaksi tuon erämaisen järven rannalla. Olen voinut katsella työhuoneeni ikkunasta, miten aurinko maalaa pohjoisrannan puiden latvat kullalla ja purppuralla ja kuinka Itämeren etelärannoilta palanneet telkät aloittavat karkelonsa joka kevät heti jäiden haperruttua. Tuo Hannusjärvelle luonteenomainen lintu kuvittaa myös järven suojeluyhdistykselle piirtämääni logoa.
Espoon Hannusjärven suojeluyhdistyksen perustivat kaikki Hannusjärven rannalla ympärivuotisesti asuvat perheet yhdessä vuonna 1998. Yhdistyksen tarkoitus on varmistaa, että Hannusjärvi säilyy elinvoimaisena tulevillekin sukupolville muun muassa pyrkimällä säilyttämään järven pohjoisrannan rakentamattomana sekä länsipäädyn luonnonmukaisena viheralueena.
Suojeluyhdistyksen kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi päätettiin vuonna 2006 kustantaa kirja Hannusjärvi – hetkiä, kerroksia, elämää. Kuten järven suojelutyö myös kirjan teko perustui vahvaan talkoohenkeen ja yhteiseen tekemiseen. Vastasin yhdistyksen sihteerinä projektin koordinoinnista sekä teoksen kuvituksesta, taitosta ja ulkoasusta. ”Kirjan tekeminen kuten Hannusjärven suojelu ovat olleet vaativaa mutta erittäin palkitsevaa vapaaehtoista työtä ympäristömme hyväksi,” kiitti suojeluyhdistyksen silloinen puheenjohtaja Jarmo Lehtelä kirjassa kaikkia sen luomisprojektissa mukana olleita.
Opuksessa kerrotaan Hannusjärven viimeisen jääkauden jälkeisistä vaiheista, silokallioista ja Litorinameren aikaisista rantakivikoista sekä seudulla eläneistä ihmisistä aina 1000-luvulta eteenpäin. Isovanhempiemme ja vanhempiemme muisteluista ja valokuva-albumeista löytyi myös mielenkiintoista aineistoa elämästä järven läheisyydessä. Teoksessa otetaan esille paitsi se, miten luonto ja luonnonläheisyys vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen, myös se, miten monenlaisia tutkimuksia ja toimenpiteitä vesistön suojelutyöhön liittyy.
Kirjan arvioi Luontokuva-lehdessä Markku Saiha: ”Kirja Hannusjärvi on kaikella tapaa virkistävä tuttavuus” ja ”Kirjan työrukkasena toiminut Elina Nuortie on kuvan ammattilainen ja se näkyy lopputuloksessa.”
